Taiga Quest Siperianhuskyt - Racing Siberian Huskies

Kauden tavoitteena on osallistua Pasvik Trailille ja ajaa se läpi. Jäämeren rannalta Norjan Kirkkoniemestä lähtevä kilpailu alkaa pääsiäisen jälkeisellä viikolla. Kilpailu 300 km pitkä ja se jakaantuu käytännössä kolmeen 100 km:n etappiin. Pakollista lepoaikaa checkpointeilla on 12 tuntia. Ilmoittauduin avoimeen luokkaan. Sekä avoimessa että rajoitetussa 8 koiran luokassa taso on erittäin kova. Käytännössä reissu on opintomatka ja läpiajaminen on ainoa tavoite. Peukut pystyyn, etteivät koirat sairastu tai loukkaannu ennen kilpailua.

http://www.pasviktrail.com

Treenaaminen ei ole sujunut ongelmitta. Säänhaltija on näyttänyt keskisormea. Jos ei ole älytön pakkanen, niin lunta tupruaa koko taivaan täydeltä. Viime päivinä lumisade ja tuuli on hävittänyt joka päivä urat, eikä parempaa ole luvassa. Koirien motivaation ylläpitämisessä on oma hommansa. Suurin into häviää, kun joka reissulla ura on ummessa. Olemme ajaneet 20 km treeniuraa Pielisellä ja usein miten se on ummessa jo takaisin tullessa. Tämä syö koirien motivaatiota. Valjakolla on sekä fyysinen että psyykkinen kunto, ja molemmista on huolehdittava.

Piristyksen vuoksi käymme ajamassa Oinakka-ajoissa keskimatkan kilpailun. Tämän lisäksi harkinnassa on Ruunaa Race, joka sattuu hiihtolomaviikolle. Hiihtolomalla olisi kiva retkeillä omankin porukan kanssa, joten osallistuminen kilpailuun on vähän kaksipiippuinen juttu.

Paria viikkoa ennen Eastopenia selvisi, etten voi osallistua avoimeen luokkaan. Muutama narttu aloitti poikkeuksellisesti juoksut tammikuun lopussa. Niinpä kisaviikonloppuna olisi joutunut jättämään kiimaisia narttuja yötauolle urosten sekaan, ajatus ei houkuttanut. Koiria tarhalla alkaa olla riittävästi. Lisäksi muutama koira oli levossa pari viikkoa parannellen tassuvaurioita, jotka olivat tulleet kovien pakkasten aikaan.

Osallistuimme kuuden koiran luokkaan. Mukana olivat Pörri, Loimu, Cotton, Mönni, Caribou ja Liekki. Eka päivänä vauhti ei päätä huimannut, mikä oli ennakolta odottavissa, sillä suuri osa porukkaa oli juossut viikolla uria auki Pielisellä. Toisena päivänä meno oli jo pirteämpää suhteessa uran pehmeyteen. Hovilanvaaran jälkeen huomasin, että reen ohjauskaari oli irronut kiinnityspultin pettäessä jalaksen juuresta. Näin reki oli käytännössä ohjauskelvoton. Keskeytimme runsaan kolmenkymmenen kilometrin ajon jälkeen, kokemus sekin.

Kuluvalla viikolla olen päässyt treenaamaan koko porukkaa. Pieliselle on tehty 20 km mittainen perustreeniura, joka pyritään pitämään hyvässä kunnossa kelillä kuin kelillä autonrenkaan ja naapurin moottorikelkan avulla. Toivottavasti kalastajat palaavat myös piakkoin Pieliselle, jotta saamme laajennoksia omalle treeniuralle. Tällä hetkellä vettä on jäällä runsaasti ja moottorikelkat jäävät todella helposti vesisohjoon. Oma treeniura on kuitenkin hyvässä kunnossa ja siitä lanataan jatkossa irtolumi helposti pois isolla valjakolla. Naapurin Pekalle täytyy antaa isot kiitokset uran lanaamisesta ja kantavan pohjan tekemisestä.

Huomasin kuluvalla viikolla, että 16-koiran valjakko on liian iso hallittavaksi puuterilumella ja sitä ei saa ankkuroitua hankeen riittävän lujasti. Tämän seurauksena istuskelin toboganissa tovin ja yritin saada porukan pysähtymään. Lisäksi todellinen vaaratilanne syntyi, kun innokkaat mateenpilkkijät olivat pysäköineet autonsa keskelle treeni/moottorikelkka uraa. Koko 16-koiran valjakko oli nipussa. Tilanteesta selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, vaikka tilanteessa oli ainekset huomattavasti paljon pahempaan. Maltti tilanteessa kuitenkin meni ja muutama ärräpää ja asiaton kommentti lensi pilkkijöiden suuntaan, siitä pahoittelut. Nyt uraa on muutettu, niin ettei pilkkijöiden autojen pitäisi aiheuttaa ongelmaa. Positiivista tilanteessa oli se, että jatkossa toimintasuunnitelma vastaavankaltaisessa tilanteessa on valmiiksi mietitty.

Kuluva talvi alkoi kylmänä, pakkanen ei ole lämpötiloissa säästellyt. Kylmyys ei sinänsä haittaa, mutta sen seurauksena taivaalta on turha odottaa lunta. Koirat pärjäävät, kun saavat riittävästi energiaa hyvin sulavassa muodossa. Tämä puoli alkaa olla hallinassa. Opittu on myös, että tammikuussa koirilla on syytä olla ylimääräistä rasvaa turkin alla pakkasjakson varalta. Löysät on helppo ottaa pois keväämmällä.

Lunta on vuodenaikaan nähden vähän. Metsään ei ole asiaa isolla yli 10 koiran valjakolla. Pääsiassa treenit ajetaankin Pielisellä, jossa vähäinen lumi ei haittaa. Kiireiden takia ei ehdi pikkuvaljakoita treenata. Toisaalta ei montaa kertaa treenipäivinä jaksa seisoa jalaksilla neljää tuntia. Valjakko ei ole vielä kuitenkaan kisakunnossa ja pienet loukkaantumiset ovat haitanneet treenaamista kiireiden ohella.

Myös olosuhteet ovat välillä rankat, kun on railoja ja vettä nousee jäälle, kovassa pakkasessa koirien tassut ovat tällöin vaarassa. Lisäksi pettävä ura aiheuttaa helposti erilaisia venähdyksiä ja vammoja.

Kahden viikon päästä oleva Longtrail ei oikein innosta, kun tietää valjakon olevan puolikuntoinen. Treeni mielessä se olisi hyvä koitos nuorille koirille, käytännössä 15 treenattavasta koirasta puolet on kaksivuotiaita, joilla ei ole kokemusta pitemmistä matkoista lainkaan.

Suunnitelmissa olleet rabies-testit on nyt tehty ja kaikilla koirilla on hyväksyttävä määrä vasta-aineita veressä. Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa suunnitella keväistä reissua Pasvikiin.

Alla videoklippi treeneihin lähdöstä aurinkoisena lauantai päivänä, jolloin keskipäivällä pakkasmittari näytti - 25 astetta. Pielisellä kirkas tammikuun päivä oli mieliinpainuvaa katseltavaa.

Talvi on vihdoin tullut. Lumet tulivat hiukan ennen joulua ja jouluviikolla pääsi ajelemaan lumilla kotoa käsin. Treenit ovat jääneet vähille kiireiden vuoksi, niinpä kisasuunnitelmat ovat vielä täysin avoinna.

”Joululomalla” olen tehnyt safarihommia Bomballa, Kolihuskyn apuna. Taiga Quest siperianhuskyjen kyydistä ovat päässeet nauttimaan venäläiset, ranskalaiset ja saksalaiset asiakkaat. Erityisen hienona muistona mieleen on jäänyt ranskalaisten kanssa tehty päiväsafari Pieliselle. Harvinaista herkkua loi aurinko, joka paistoi tammikuun alkupäivänä täydeltä terältään. Enpä tiedä, kuinka moni on nähnyt keskellä Pielistä koiravaljakon kyydissä haloefektin ja auringon laskun tammikuussa.

Viikkoa ennen joulua hain Kuusamosta Tinttamarin Jetron (toivottavasti nimi ei ole tullut Diilistä). Jetro on Loimun ja Ankin pentu. Jetro on Loimun ainoana pentuna omassa tarhassa erityisen rakas. Pörrin pennut ovat vajaan viikon nuorempia, joten Jetro laitettiin saman tien oman pentueen sekaan. Jetro on äänekkäin ja aina ensimmäisenä Gnatin kanssa, ihan kuin oikea käenpoika. Pörri on myös ottanut erittäin energisen ja sosiaalisen Jetron omakseen, onpa Jetro parin viikon tauon jälkeen päässyt taas nisän makuun.

Jetron sukupuu Koiranetissä.

G-pennut ovat nyt kolmeviikkoisia. Valitettavasti Goose on poissa, jostain syystä ensimmäisen viikon jälkeen se ei enää kasvanut. Muut kolme pentua ovat kasvaneet ja kehittyneet normaalisti ja vaikuttavat hyvin rakentuneilta.

Kolmelle pennulle maitoa riittää nyt reilusti ja emäkään ei laihdu imettämisestä huolimatta. Ensimmäiset lohenpalaset on maisteltu ja samalla syötiin ensimmäinen matokuuri.

Alla muutama kuva pennuista.